SmallMediumLarge NarrowWideFluid
Ulkomaalaisista jälleen kerran
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (1 ääni)
Suosikki 41

Koska nyt on ollut taas tapetilla ulkomaalaisasita, mm. Hesarin tämän päivän mielipidesivuilla, julkaisen nyt, varsinaisen uusintakierroksen ulkopuolelta kirjeeni asuntolautakunnalle muutaman vuoden takaa.

Vetoomus asuntolautakunnalle


Olen kuullut että Vesalan kiinteistöjen Tuukkalantie 15-17 uusi talotoimikunta olisi tehnyt vetoomuksen, ettei mäelle asutettaisi lisää ulkomaalaisia.


Minä esitän vetoomuksen, ettei Tuukkalantie 15-17 asuntoihin enää asutettaisi enempää suomalaisia.


Koskaan en ole nähnyt viereisessä leikkipuistossa somalia kulli kädessä.

Koskaan ei ole ulkomaalaissyntyinen naapuri tullut pyytämään kaljavippiä.

Koskaan ei ole tarvinnut tehdä valitusta melusta ulkomaalaissyntyisen naapurin vuoksi.


Koskaan ulkomaalaistaustainen henkilö ei ole yrittänyt lyödä minua minun kotipihallani.

Koskaan ei ole ulkomaalaissyntyinen naapuri ole antanut aihetta kunnianloukkaussyytteeseen.

Koskaan ei ole tarvinnut pysytellä parin metrin päässä hajun vuoksi ulkomaalaistaustaisesta naapurista.

Koskaan ei ole tarvinnut edes uhata häädöllä väärän pysäköinnin vuoksi ulkomaalaistaustaista naapuria.

Koskaan ei ole ulkomaalaistaustainen paljastunut henkilöksi joka varastaisi osia minun polkupyörästäni.

Koskaan ei ole tarvinnut tehdä rikosilmoitusta laittomasta uhkauksesta ulkomaalaissyntyisestä naapurista.

Koskaan en ole nähnyt ulkomaalaistaustaista naapuria rähjäämässä humalaisena pihan lapsille persepaljaana.

Koskaan ei ole ulkomaalaissyntyinen henkilö koputtanut yöllä ikkunaan, päästäkseen naapuriin juopottelemaan.

Koskaan en ole nähnyt ulkomaalaistaustaisen henkilön kusettavan koiraansa ruusupuskaan oman rappunsa eteen.

Koskaan ei ole tarvinnut huomauttaa pihalla ulkomaalaissyntyiselle epäkunnioittavasta käytöksestä lapsia kohtaan.

Koskaan ei ole tarvinnut soittaa poliisia korjaamaan rapusta paskahousussa nukkuvaa ulkomaalaistaustaista henkilöä.

Koskaan ei ole tarvinnut rusikoida ulkomaalaistaustaista henkilöä näpeille, että sen saisi pois roikkumasta oven pielestä.

Koskaan en ole nähnyt leikkipuiston takaisessa juopporingissä ulkomaalaistaustaisen näköisiä ördäämäässä paskahousussa.

Koskaan ei ole ulkomaalaistaustainen henkilö tullut keräämään minulta nimeä minkäänlaiseen fasistiseen diskriminaatiolistaan.

Koskaan ei ole naapurin ulkomaalaistaustainen alaikäinen joltti ilmestynyt ikkunan taakse uhomaan turpaan vedolla, kun hänestä on tehty valitus meluamisen vuoksi.

Koskaan ei ole ulkomaalaistaustainen henkilö vastannut “Haista vittu, mitä saatanaa se sulle kuuluu!” kun olen huomauttanut pesutuvassa tupakoinnista.

Koskaan ei ole ulkomaalaistaustainen henkilö rikkonut rapun lasia päästäkseen rappuun juopottelemaan, koska sen juoppokaverit asuivat tässä rapussa aikaisemmin.

Koskaan ei ole suomalaistaustainen naapuri tarjoutunut auttamaan auton kaivamisesta lumen alta.

Koskaan ei ole suomalaistaustainen naapuri tarjoutunut auttamaan kassien kannossa.

Koskaan ei ole suomalaissyntyinen naapuri tarjonnut kyytiä terveyskeskukseen.

Koskaan ei ole suomalaissyntyinen naapuri auttanut mattojen tamppauksessa.

Koskaan ei ole suomalaissyntyinen naapuri tuonut joululeivoksia ja kalaa.

 

Petja Jäppinen

Vesala

Julkaistu : Yhteiskunta ja historia, Kunta
Ulkomaalaisista jälleen kerran
PDF
Käyttäjän arvio: / 102
HuonoinParas 
06.02.2009, 11:22
 

Login Form

Kommentointi ja eräiden artikkelien lukeminen edellyttää sisään kirjautumista.



Kysely käyttäjille

Jos Petja olisi kansanedustajaehdokas, äänestäisitkö häntä?
 

Teemaryhmä

Ruusun maku 2

Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena.

Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan.

Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa.

Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään.

Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät.

Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin.

Read more text
 
Ruusun maku 1

Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.

 

Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä.

Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni.

Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.

 

Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis.

Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä.

Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.

 

Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.

 

Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.

 

Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.

 

JATKUU...