| Miten metaviestitään Stockmannilla |
Olin aikeissa ostaa paitoja.  Sain Stockmannin maineikkaaseen tavarataloon lahjakortin, ja olin aikeissa ostaa sillä 2-3 arkipaitaa.Miesten paidan numero tarkoittaa kauluksen kokoa. Jos olet aikeissa ostaa lahjaksi paidan, älä osta. Jos tiedät paidan numeron, et tiedä yhtään mitään, sillä eri valmistajat käyttävät omia mitoituksiaan. Kahden eri valmistajan paidassa nro 42 voi olla liki kymmenen sentin ero ympärysmitassa ja lisäksi on vielä mallikysymys; slim, B vai C. Entäpä hihan tai paidan pituus? Stockmannin omalla nimellä myytävistä paidoista löytyi kiva harmaa ja se oli vieläpä hinnaltaan sellainen, että budjettini olisi reippaasti ylijäämäinen, voisin ostaa pari niitä ja pari muuta. Paketissa oli mitat kaikkiin kokoihin. 47 näytti olevan kokoni. Mutta sellaista ei löytynyt hyllystä. Sitten katsoin niitä muita. Bosweelin punaraitainen miellytti ja paketissa olevien mittojen mukaan nro 47 voisi olla sopiva. Kysyn henkilökunnalta isoja kokoja ja minut opastettiin pikkuruisen hyllyn luokse, jossa olivat koot numerosta 47 ylöspäin. Muilla merkeillä mitoitus olikin niukempi, niin että numero 47 olisi ollut liian pieni rinnan kohdalta, ja vasta 49 olisi ollut oikean kokoinen, mutta sen hiha olisi ollut liian pitkä ja kaulus liian väljä. Minua alkoi mietityttämään tämä, että talon oma merkki, Stockmann, ilmoittaa myyntipakkauksessaan suurien kokojen mitat, mutta niitä ei ole pääliikkeessä. Mistä on kyse?  Markkinoinnista. Jos yrityksen pääliikkeessä ei ole tuotetta, jonka tiedot kuitenkin ovat myyntipakkauksessa, eikä kaiken kaikkiaan tätä kokoa löydy brändin alta, oikeasti silloin täytyy olla kyse siitä, että painamalla myös suurien kokojen mitat myyntipakkaukseen, saadaan aikaan illuusio laajasta valikoimasta ja hyvästä palvelusta, ilman että oikeasti tarvitsisi tehdä paitoja Eräältä osin on kysymys on pienestä asiakasryhmästä, mutta myös näköharhasta. Sattui niin, että olin junassa ja juttelin paikalla olleiden miesten kanssa. Minä olin siinä porukassa normaalimittainen, mutta tosin parhaiten pukeutunut, kuten usein sattuu. Miehet valittivat kaikki samaa. Isoja kokoja ei löydy. Ja jos löytyy, niitä ei koskaan ole tarjouksessa tai vähänkin säällisten vaatteiden hinta on kolminumeroinen. Mutta on kyse myös siitä, että kulttuuri asettaa lihavan miehen marginaaliin. Stockmannillakin kokoon 46 asti paidat ovat Espan puolella, sisäänkäynnin vieressä, hyvin näkyvillä, ensimmäisenä Stockmann-paidat, koot hyllyn reunassa. 47 ylöspäin ne ovat pienen hyllyn takapuolella, hajusteiden ja lippalakkien välissä, kolossa, johon ilmastointi tuo outoa löyhkää, ilman hyllyn päällä olevaa opastetta, kuten muissa tuoteryhmissä. Ja mitä tämä kokonaisuutena kertoo?  Halutaan pitää optio siihen, että mies, jonka rinnanympärys on puolitoista metriä, saattaa tulla asiakkaaksi, joten pidetään muutama tuote. Kuitenkaan heitä ei haluta asiakkaaksi, eikä ennen kaikkea näkymään myymälään, valkoisten miesten keskelle. Stockmannin mielestä lihava mies on jotakin samankaltaista kuin herpes huulessa tai koiran paska kynnyksellä, jotakin mikä pitää peittää tai siivota pois näkyvistä. Siivoustyö ja terveydenhoitotehtävät ovat alipalkattuja. Ajatelkaapa maailmaa, josta ammuttaisiin avaruuteen kaikki brand managerit, kuinka kauan menisi, että alkaisimme kaivata heitä? Entä jos maailmasta kaikkoaisivat kaikki puhtaanapidon ja terveydenhoidon työntekijät, kuinka kauan menisi että alkaisimme kaivata heitä? Paljonko maksetaan brand managerille, ja kuinka paljon maksetaan siivoamisesta? Näin ollen, herää kysymys, jonka esitän Stockmannille; Kuinka paljon olette valmiit maksamaan etten näy teidän myymälöissänne?
|
(0 ääni)
mXcomment 1.0.7 © 2007-2010 - visualclinic.fr
License Creative Commons - Some rights reserved
 |
| 21.02.2009, 15:09 | |||
|
Login Form
Kysely käyttäjille
Teemaryhmä
| Ruusun maku 2 |
Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena. Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan. Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa. Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään. Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät. Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin. |
| Read more text |
| Ruusun maku 1 |
Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.
Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä. Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni. Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.
Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis. Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä. Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.
Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.
Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.
Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.
|