SmallMediumLarge NarrowWideFluid
Petos Belgessä
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (1 ääni)
Suosikki 36

Minä olen järjestänyt Duuni-miitti tapahtumia kai nyt 150-kertaa yhteensä.
Joka kuun 12.päivä, kello 18.00, oli sitten joulu taikka juhannus.
Tilaisuus oli alkujaan Talentumin Duuni.net palvelun yhteisötapahtuma, mutta sitten kun duuni.net lopetettiin, niin lupasin että niin kauan tätä verkostoitumistapahtumaa järjestetään, kuin paikalle tulee kolmekin ihmistä ja näin on käynyt.
Joskus meitä on ollut paikalla kolme. Joskus yli sata
Eräs idea tapahtumassa on, että sitä järjestetään erilaisissa paikoissa. Joskus se on ollut hienon hotellin yläkerrassa, joskus Kallion kaljakuppilassa, mutta kaikenlaisissa paikoissa, ja kaikenlaiset ihmiset voivat osallistua ja näin siellä on ollut sairaseläkkeellä olevia partureita ja miljönääri yrittäjiä.
Jotta tämä vaihtelevuus säilyisi, miitti ei yleensä ole samassa paikassa 12. kuukauden sisällä. Mutta siitä huolimatta joissakin paikoissa on oltu useammin kuin toisaalla.
Belgessä on oltu... ainakin seitsemän kertaa ja kaksi suurimmasta päästä ollutta miittiä, joissa on ollut liki sata ihmistä, on kai ollut siellä.
Mutta nyt kuulin erittäin ikävän jutun Belgestä.
Siellä on alettu noudattaa ns. Balkanilaisen ryöstön periaatetta.

Kaverini oli ollut siellä syömässä ystävineen eilen.
Kun oli tullut laskun aika, laskussa olikin eri hinnat kuin ruokalistassa.
Siteeraan kaveriani
”Kun lähdimme ulos ravintolasta, katsoin läpi kaikki tiskillä olleet ruokalistat, ja näissä jokaisessa oli täysin eri hinnat kuin omassa laskussani.

Kun pyysin vuorossa ollutta ravintolavastaavaa paikalle, hän ilmoitti vain, ettei hän voi tehdä asialle mitään, koska listat ovat mitä ovat.

Kun kysyin miksei hän vaikka kynällä muuta listoista vääriä hintoja oikeiksi, tuli järjestysmies paikalle, ja pyysi meitä luovuttamaan listat heille ja poistumaan paikalta.”
Sitaatti hänen Jaikussa julkaisemasta kirjoituksesta.

Täysin käsittämätöntä toimintaa ja vastaa minun oikeustajuni mukaan petosta, ellei peräti ole juuri sitä. Itse entisenä ravintola-alan ammattilaisena pidän tuota tapausta kerrassaan hävyttömänä ja syvästi ammattiylpeyttä loukkaavana.
Aina, noudatetaan sitä hintaa, joka on asiakkaalle näkyvissä, tai alempaa, mutta ei koskaan korkeampaa. Ei koskaan.

Asiakkaana ja omistajana tämä asia vaivaa minua vielä enemmän.
Jos minä olisin kaverini asemassa, minä olisin soittanut paikalle poliisin, eikä minulle riittäisi anteeksi pyyntö, vaan vaatisin oikeasti rikostutkintaa.

Odottelen nyt lisätietoja kaveriltani, mutta muutama asia tässä nyt on kuitenkin varma.
Belgessä ei enää miitata, ja saataa olla, ettei edes HOK-Elannon ravintoloissa, jos Belgen ravintolapäällikkö saa jatkaa osuuskunnan palveluksesa.
Kun nyt sitten satun tuntemaan useita ihmisiä HOK-Elannon edustajistossa ja hallinnossa, niin odotan kovasti heidän kantaansa tähän asiaan.

Nyt sitten suositus.
Jos te olette syöneet Belgessä viimeisen kolmen viikon aikana, niin ottakaapa yhtyettä vaikkapa poliisiin. Petosyksikkö taitaa olla siinä keverini työpaikan vieressä, Radiotalon kulmilla. Heidän asiansa on sitten selvittää se, oletteko te joutuneet rikoksen uhriksi

Julkaistu : Herra puhuu, ja melkein asiaa
Favoured Tulosta Kerro frendille del.icio.us

Käyttäjien kommentit (3) RSS-syöte kommentti
Lähettänyt pirkka, 24-01-2009 20:12,
1. Kiitoksia tästä blogimerkinnästä!
Belgen loppuilta oli tosiaan niin outo, etten oikein itsekään tajunnut mitä siellä tapahtui. Poliisiasiaksi en tätä itse halua siirtää, mutta odottelen millaisen vastauksen saan ravintolalta palautteeseeni. Onkohan jollekin muulle käynyt näin Belgessä viime aikoina?
 
» Ilmoita tämä kommentti ylläpidolle
» Vastaa tähän kommenttiin...

Lähettänyt Petja Jäppinen, 24-01-2009 23:35,
2. Heitä voisi...
...muistaa kortilla?
 
» Ilmoita tämä kommentti ylläpidolle
» Vastaa tähän kommenttiin...

Lähettänyt Petja Jäppinen, 25-01-2009 01:48,
3. Ja aiheesta muualla
Kulutusjuhla 
Pinseri 
Vaiheinen 
Loistava 
Schizoblog
 
» Ilmoita tämä kommentti ylläpidolle
» Vastaa tähän kommenttiin...

Lisää kommentti



mXcomment 1.0.7 © 2007-2010 - visualclinic.fr
License Creative Commons - Some rights reserved
Petos Belgessä
PDF
Käyttäjän arvio: / 3
HuonoinParas 
24.01.2009, 12:16
 

Login Form

Kommentointi ja eräiden artikkelien lukeminen edellyttää sisään kirjautumista.



Kysely käyttäjille

Jos Petja olisi kansanedustajaehdokas, äänestäisitkö häntä?
 

Teemaryhmä

Ruusun maku 2

Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena.

Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan.

Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa.

Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään.

Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät.

Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin.

Read more text
 
Ruusun maku 1

Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.

 

Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä.

Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni.

Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.

 

Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis.

Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä.

Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.

 

Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.

 

Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.

 

Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.

 

JATKUU...