Päivän asu - polkkaus
Yllytettynä kerron seuraavaa.
Tänään päälläni on mintunvihreä kauluspaita, kalvosinnapit ovat Carl Fabergen firman sammakoista kopiot, kaulassani on punainen silkkirusetti, jossa on sinimustakeltaisia kasmir-kuvioita.
Puvun takki on mustavalkoista houdtooth kuvioista italialaista villa, taskun suut, myös rintataskun, ovat mustat.
Housut ovat polvihousut, samaa kangasta edellisen kanssa ja sen kalvosimet ovat mustat.
Alusvaatteet ovat puuvillaa, kaikki valkoisia.
Sukat ovat punaiset polvisukat ja kenkinä mustat loaferit, joissa pieni kullattu hela.
Kalvosinnappien lisäksi muita koruja ovat vasemmassa korvassa oleva rubiiniriipus, oikeassa kultarengas, oikean käden pikkusormessa on kultasormus, jossa on rubiini, päältä cabouchon, alta viisteinen ja keskisormessa on samanlainen, mutta safiirilla.
Vasemman käden peukalossa on suuri helmiäissormus, nimettömässä rubiinisormus, leveä kultasormus ja suurehko afrikkalainen punainen spinelli, kaikki kultaan istutettuna, ja pikkusormessa 400 vuotta vanha sormus, jossa hopeaan istutettu rubiini ja emalointeja sivussa.
Päässä musta huopahattu.
Kävelykeppini elaksoitua alumiinia, punainen.
Pikkutakin peseminen kotona.
Mä olen sitten fiksu.
Pesulassa sanoivat, ettei mun takkia saa puhtaaksi heillä.
Mietintämyssy päähän, prototyyppi valmiiksi ja siinä se oli.
Mä pystyn nyt pesemään pikkutakit kotona. Ja takki, josta pesula sanoi, ettei onnistu, on puhdas.
Jos olis rahaa, patentoisin tämän. Nyt olen vain lällättelen.
Facebookissa oli puhetta vedestä ja pyyhkeestä.
Käytännössä sillä voidaan, jos ei vaate ole ehtinyt saada UV-säteilyä, neutraloida joitakin väriin vaikuttavia happoja tai tuoreeltaa saada pois tahra, joka ei sisällä rasvoja. Käytännössä tahra vai leviää ja siihen kuitenkin jää jäämiä kemikaaleista, jotka vaikuttavat kuituun, heikentävät sitä ja aiheuttavat värivirheitä.
Pesuloissa käytetään kemikaaleja, jotka ovat aika vaarallisia
Käytännössä kaikki pesulassa käytettävät kemikaalit ovat myrkkyjä ja syöpää aiheuttavia.
MInä olen vaatturiksi poikkeuksellisen perehtynyt tekstiilikemiaan ja vielä tekstiilikemiassakin tunnen muutaman kuidun niin, että kuvittelisin voivani keskustella asioista tasaveroisena monen tämän alan korkeakoulututkinnon suorittaneen kanssa, osin siksikin, että en ole antanut tekstiilikemian rajoittaa itseäni, vaan ainakin pinnallisesti perehtynyt myös metsä- ja elintarvikekemiaan, jotka pitää ottaa huomioon, kun puhutaan tahroista.
Ongelma on se, että hiki, sen sisältämä rikki, sekä erilaiset rasvat reagoivat villassa olevien kemiallisten sidosten kanssa.
Puuvillasta ja vaaroista
Perehdyin kuituihin ja niitten ekologisuuteen mallimestarikoulutuksessa.
Minä suosin puuvillapaitoja, mutta en pistä pahakseni, vaikka siinä olisikin teko- tai muuntokuituja vaikka 30%.
Ne eivät sellaisena pitoisuutena vielä vaikuta kamalasti käytettävyyteen, mutta antavat ryhtiä ja kestävyyttä huomattavasti enemmän kuin niitten osuus kankaasta on.
Yksi virkattupipohumanisti tuli mulle selittämään miten hän oli käynyt luomupuuvillaa tuottavalla farmilla, jonka tuottavuus oli vain 4% pienempi kuin tehotuotetun.
Tyyliä
Joskus vielä oli sellaista.
Ja vieläkin se silloin tällöin välähtää.
Yleensä vintage-liikkeissä.
Valitettavan harvoin muualla.
Tämä löytyi tuolta ->
Rinnanmitalla terveyttä ja hyvinvointia.
Olen miettinyt asiaa.
Toisaalla oli keskustelua niistä ongelmista, mitä naisilla on rintojen ja rintaliivien kanssa. Miten vaikeaa on löytää rintaliivejä. Ja sitten taas, ammatti-ihmisenä tiedän, miten vaikeaa on saada naista ostamaan oikean kokoiset liivit.
Liivien olkaimet ovat oikeasti usein todella surkeat, kuppikoko liian pieni ja ympärysmitta voi oikeasti olla toisinaan jopa 5 senttiä vittuun päin kallellaan.
Sitten liivit suunnitellaan ensisijaisesti hörsönä, eikä oikeasti sen mukaan, että sen pitää myös toimia ikään kuin apuväline, tukea ja suojella.
Tämän perustan päälle voi sitten suunnitella kauniitakin alusvaatteita, mutta kun tätä perustaa ei olla kai ajateltu modernin tieteen ja teknologian valossa laisinkaan.
Olisi olemassa ratkaisuja, minunkin mieleeni tulee ihan pelkällä näppituntumalla, oman mallimestari ja vaatturikoulutukseni pohjalta, muutama, miten liivejä voisi parantaa modernin tekniikan avulla.
Oikeasti pitäisi voida tehdä tutkimus.
Ensin pitäisi kuvata naiset heidän omissa rintaliiveissä kolme kertaa.
Laser scannerilla ( kaverini yhtiössä on sellainen, hän varmaan lainaisi)
Lämpökameralla ( Tuttuni työpaikalla, teknillisessä korkeakoulussa on sellainen, sitä ehkä voisi lainata
Ja kenties magneettikenttä kameralla ( tämä on vaikea )