SmallMediumLarge NarrowWideFluid
ja oraalisia pohdiskeluja
Filosofisia pohdintoja puurokupin äärellä

Kuluttajaosuuskunta Safka Suomeen?
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 5

Me käymme 2-5 kertaa vuodessa Virossa, ja ostetaan sitten tila-auto täyteen säilyviä kepulivapaita elintarvikkeita.

Virossa on saatavana hyviä tuotteita, kohtuulliseen hintaan ja mikä erinomainen bonus, virolainen ruoka on, paitse Suomesta tuotu, MTK- ja kepulivapaata.

Ja kuten täällä pussinperällä tiedämme, suomalainen ruokahan on paskaa.

 

Eron huomaa vaikkapa leivässä.

Suomalaista leipää syö aamulla palan, kun on siihen tottunut.

Julkaistu : ,
PDF
Käyttäjän arvio: / 2
HuonoinParas 
03.09.2010, 14:56
 
Persutkin kosiskelevat
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 10

Mikä on kyllä hämmentävää.

Julkaistu : ,
PDF
27.08.2010, 09:19
 
Vain puutarhan hoito on tärkeeä
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 8

Mä haluaisin ison puutarhan, jota hoidettaisiin käsipelillä.
Hankkisin ruusutarhaa varten hevosen, jolla voisi hoidella puutarhan töitä, mutta se tuottaisi myös paskaa ruusuille.
Hankkisin sitä varten orivarsan, jonka ruunauttaisin, ja pistäisin nimeksi "Matti Pekkarinen"
Pääsisin sanomaan "Leikkautin tossa Matti Pekkariselta pallit, tuo...lla se puutarhassa suoltaa hevonpaskaa!"

Julkaistu : ,
PDF
22.08.2010, 13:05
 
Auktoriteetin paluu
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 9

Tämä teksti on pääosin kommenttia Mikael Jungnerin palstalla Facebookissa käytiin keskusteluun, mutta hieman laajennettu ja editoitu.

On kaivattu auktoriteettiä.

Nyt on niin, että useimmat, jotka kertovat kaipaansa auktoriteettia, puhuvat jostakin muusta.

Kurista. Kuri on koiria varten.

Auktoriteetti on jotakin muuta.

Tästä tuli mieleeni varhaisen konfutselaisuuden käsitys laista.
Lait ovat pahasta, sillä ne hämärtävät moraalin.
Sen sijaan, että ihmiset tekevät sen, mikä on oikein, ne tekevät sen, mikä on laillista.
...Tästä seuraa, että jos on laillista tehdä väärin, he tekevät sen, vaikka tietävät tekevänsä väärin.

Olen tästä puhunut sekä omalla blogillani, että Jukka Kemppisen kanssa hänen blogillaan..

Lakien ei ole tarkoitus ei ole turvata oikeutta, vaan vakaus.
Lakien puolestaan on tukeuduttava oikeustajuun sen verran, että lainsäätäjien legimiteetti säilyy.
Oikeasti, olisi kamala katastrofi, jos joutuisimme elämään oikeidenmukaisessa maailmassa, sillä useimmille se olisi liikaa.

Minä kannatan laillisuutta.
Mutta samaan aikaan lakia on pidettävä elävänä.

Julkaistu : ,
PDF
22.08.2010, 12:23
 
Somali-invaasio...
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 11

Kemppisen blogilla taas joku alkoi parkumaan, miten somalit muodostavat suuremman uhan Suomelle kuin Venäjä.

Suomessa on noin 11 000 joilla on somalitausta, Somalian kansalaisuus on 5 570 henkilöllä, Suomen kansalaisuuden hakemuksesta on saanut noin 1800 ja loput ovat kansalaisuutta vailla, syntyperäisiä Suomen kansalaisia tai heillä on jonkun kolmannen maankansalaisuuus.

Kaikkiaan Suomeen on saapunut noin 35 000 pakolaista, joista välillä 1973-2000 saapui noin 18 000.

Vuoden 2009 aikana nopeimmin kasvava ulkomaalaisten osuus on ollut
irakilaiset kasvu noin 24%,
thaimaalaiset noin 14%,
somalialaiset 13%,
virolaiset 13%
ja kiinalaiset 12%.

Somalialaiset ovat 3,4% Suomessa olevista ulkomaalaisista.

Julkaistu : ,
PDF
Käyttäjän arvio: / 4
HuonoinParas 
14.08.2010, 13:17
 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL

Login Form

Kommentointi ja eräiden artikkelien lukeminen edellyttää sisään kirjautumista.



Kysely käyttäjille

Jos Petja olisi kansanedustajaehdokas, äänestäisitkö häntä?
 

Teemaryhmä

Ruusun maku 2

Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena.

Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan.

Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa.

Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään.

Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät.

Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin.

Read more text
 
Ruusun maku 1

Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.

 

Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä.

Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni.

Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.

 

Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis.

Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä.

Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.

 

Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.

 

Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.

 

Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.

 

JATKUU...