|
Matkoihin ja matkailuun liittyviä artikkeita. |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Lisää artikkeleita...
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >> |
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
(0 ääni)
Ruokaillessa luunpalat dipataan paksuun tummaan soijakastikkeeseen, jossa on pilkottua tuoretta punaista chilia. Tama lisays antaa ruoalle niin sanottua potkua, kuten paikalliset sen maarittavat. Taallahan macdonaldskin tarjoa ranskalaisten kanssa oletusarvoisesti chilikastiketta eika ketsuppia tahi majoneessia. Ruoka tarjotaan useimmiten you tiao’n kera eli ns. kiinalainen donitsi, upporasvassa paistettu leipatanko, joka muistuttaa espanjalaisten churroja, mutta on suolainen. Lisukkeina on yleensa myos suolattuja vihanneksia, eraanlainen pikkelsi, joka on tehty sinappi kasvin lehdista. Kiinalainen pikkelsi ei ole niin etikkainen kuin venalaiset versiot, eika chilinen kuin korealainen kimchi on usein. Samoissa paikoissa saa myos muita possun osia keitettyna, yleensa lahinna eri sisaelimia,sydanta, maksaa ja munuaisia. Niin eika sovi unohtaa keitettyja pehmeaksi haudutettuja maapahkinoita. 
Tata herkkua on useimmiten tarjolla lapi vuorokauden, perinteisesti se oli tyolaisten aamupala, mutta nykyaan se on suosittu yopala matkalla kotiin baarista. Mika mukavinta, vaikka baarit menisivat kiinni niin nama yopala paikat tarjoavat tiikeria lapi vuorokauden, eli voi ennen kotimatkaa kayda lapi ne viimeiset henkevat keskutelut kavereiden kanssa bak kut teh’n ja jaakylman tiikerin aaressa.
Haa seremoniaa varten hindualttari oli pystytetty Colombolaisen luksus hotellin suureen konferenssihuoneeseen. Hindupappeja taisi olla 4-5 vetamassa seremoniaa ja rumpu ryhma hoitamassa tahdin. Ovella oli vastassa nelja kaunista nuorta naista sareissa tarjoamassa tuhkaa, sokerirakeita ja muita symboolisia mausteita. Meita ei tietenkaan ollut briefattu, joten ei ollut ihan selvaa mita nailla piti tehda, joten tuhkat taisi menna housuille ja sokeri suuhuun. Mutta tilaisuus ei tuntunut olevan mitenkaan haudan vakava. 
Itse seremoniaa kesti joitakin tunteja, jonka aikana porukkaa valui paikalle, ja jutteli poydista toiseen. Naisten pukuloisto tai siis varikkaat sarit ja korut tekivat tilaisuudesta hienon kokemuksen. Istuimme aluksi poytaan, jossa ystavallinen paikallinen vanhempi herrasmies kuultuan etta tama oli meidan ensimmainen hinduseremonia selitti meille yksityiskohtaisesti seremonian symboliikkaa. On tulta ja tuhkaa, jonka ymparilla kierretaan, lopulta sulhanen laittaa maangalyam-korun (mangalsutra on pohjoisessa kaytetty termi samalle korulle) morsiammen kaulan ymparille. Kahvia, mangolassia ja pienta purtavaa tarjottiin jo seremonian aikana. 
Kun varsinainen seremonia oli ohi tarjottiin ruokaa, hyvaa ja 100% kasvis pitoista tosin tuorejuustoa oli myos tarjolla. Paaruoat olivat mausteisia ja maukkaita, jalkiruoat niin sokerisia ja makeita etta melkein tunsin hampaiden putoavan suusta. Me soimme, kavimme onnittelemassa pariskunnan ja vanhemmat alttarilla, ja siirryimme hotellin terassille parille GT’lle. Tuli reissun aikana huomattua, etta tama on naimisiin meno sesonki hinduilla, eli tahdet ovat suotuisat, ja haita tuntui olevan joka puolella joka paiva kun Sri Lankalla kiertelimme.
jollei kyseessa ole suurperhe. Niinpa paikalliset katuruokalat ja peruskuppilat tekevat parempaa bisnesta kuin koskaan aikaisemmin. Meidankin lahin mesta, joka avattiin laman aikaan remontin jalkeen komean leijonatanssin tahdittamana. Satuimme avajaisten aikaan paikalle katsomaan leijonatanssia. Leijonatanssijat kutsutaan taalla yleensa uuden bisneksen avajaisiin tuomaan hyvaa onnea, ja leijonalle (tai siis kaikille tanssijoille) pitaa tietty antaa ang pow punaisessa kirjakuoressa, eli siis kateista. Ilmeisesti tassa tapauksessa tanssijat tekivat suotuisan vaikutuksen ruokabisneksen jumaliin, silla asiakkaita on rittanyt hyvin lapi koko vuoden. Paikka oin kaytannossa taynna joka ilta. Lounnas aikaan poydan loytaa helposti, mutta iltaisin useimmiten pitaa odottaa tovi, etta saa vapaan poydan. 
Ruoka on hyvaa, edullista ja valikoima on kohtuullisen kattava. Erilaisista kiinalaisista, intialaiseen ja thai ruokaan. Kaiken muun hyvan lisaksi iso (65cl) tiikeri irtoaa 2.5 eurolla, joka on paikalliset alkoholiverot huomioon ottaen kun laittaisi rahaa pankkiin.
Itselleni Italia ja erityisesti Toscana kolahti vajaat kaksikymmentä vuotta sitten niin että itkin liikutuksesta kun ylitimme vuoret: Login Form
Kysely käyttäjille
Teemaryhmä
| Ruusun maku 2 |
Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena. Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan. Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa. Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään. Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät. Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin. |
| Read more text |
| Ruusun maku 1 |
Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.
Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä. Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni. Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.
Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis. Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä. Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.
Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.
Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.
Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.
|