SmallMediumLarge NarrowWideFluid
- ja jorisee
Petja selittää ja pitää päiväkirjaa, tai jotain.

Merkilliset kehitysvaiheet.
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 4

Nyt ollaan tämmöisessä mallissa.

Vähän vielä säätöä vaatii.

Tausta on tässä vähän vaaleanpunainen, joka ei ole tarkoitus.

Sakset kääntyvät niin, että suurempi silmä tulee ylös.

Tukee silloin tekstiä ja on virtaviivaisempi.

Kyllä tämä tästä.

Julkaistu : ,
PDF
04.09.2010, 11:57
 
On keisareilla hautoja Prahassa monta...
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 9

Nuorena pelkäsin, että jossakin on hirveät orgiat, ja minua ei ole kutsuttu mukaan.

Nyt pelkään että jossakin on hirveät orgiat ja minut kutsutaan mukaan.

Julkaistu : ,
PDF
13.08.2010, 02:58
 
Hedelmistään puu tunnetaan
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 8

Viime vaalien aikana sain Stadin demarian vaalijulistukseen seuraavan lauseen "Suomalainen yhteiskunta perustuu koulutukseen, työhön ja yrittämiseen."

Minä tein nuorena metsä- ja puutarhatöitä työkseni.

Vaikka talvisissa metsätöissä oli oma huvinsa, jotenkin puutarhojen hoito oli minulle mieluisinta.

Jos puhutaan vain hyvinvointiyhteiskunnasta, puhutaan hedelmistä, kun meidän pitäisi keskittyä siihen puuhun.

Julkaistu : ,
PDF
Käyttäjän arvio: / 1
HuonoinParas 
12.08.2010, 10:46
 
Toukokuussa New Yorkissa
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 17

Julkaistu : ,
PDF
Käyttäjän arvio: / 1
HuonoinParas 
27.07.2010, 23:18
 
Tie Tampereelle
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 16

Vuosia sitten oli Hämeenlinnassa, kalassa Paasikiventien sillan alla, ja kuulin sillan päällä kävelevien keskusteluja.

Yksi oli erityinen.

Lapsen ja vanhemman naisen äänet.

Lapsi -"Tosi kiva olla täällä Tampereella, mummi, must oli kiva kun sä otit mukaan Tampereelle. Tämä Tampere on hieno paikka!"

Mummi -"Ei me vielä olla Tampereella, tämä on vasta Hämeenlinna, mä ajattelin että me voitaisi vähän kävellä ja...

Lapsi -"Minkä vuoksi me kävellään täällä Hämeenlinnassa? Miksi me ei mennä Tampereelle? Tosi tylsä paikka tämä Hämeenlinna!

Julkaistu : ,
PDF
Käyttäjän arvio: / 1
HuonoinParas 
22.07.2010, 21:08
 
Tuli taas ikävä Leila-tätiä
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (1 ääni)
Suosikki 18

Sattuneesta syystä muistin tänään tämän tarinan legendaarisesta Leila-tädistä.

Olin vuosia sitten silloin yli 70-vuotiaan Leila-tädin kanssa kaupassa ja kuljettiin ohi terveyssidehyllyn kassalle.
Täti mutisi puoliääneen "Joka jätkä se on vitun nuollu, mutta sankari se joka tamponin syö"
Mä en voi itselleni mitään ja alan nauraa vedet silmissä, ihan tikahtumaisillani kun tullaan kassalle ja kassatyttö katsoo minua niin kuin hullua.
Yritän selittää naurunkyynelten takaa-"Täti...kertoi...tuh man vitsin..."...

Leila seisoo puolestaan liukuhihnan päässä, kivikasvoisena kuin kiveen hakuttu intiaani, ilmeellä joka olisi saanut masentuneen Freddy Krugerin näyttäämään ilotytöltä.
Kassatyttö vilkaisee tätiä ja sitten minua, kuin arvioisi, olenko kuinka vaarallinen hullu.
Siinä vaiheessa mä meinasin nauraa itsellen sydärin
Julkaistu : ,
PDF
Käyttäjän arvio: / 2
HuonoinParas 
08.07.2010, 00:56
 
Alkoholiton Koskenkorva
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 23

Niille, jotka eivät käytä alkoholia,

mutta haluavat silti pistää ranttaliksi?

Julkaistu : ,
PDF
05.07.2010, 14:52
 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL

Login Form

Kommentointi ja eräiden artikkelien lukeminen edellyttää sisään kirjautumista.



Kysely käyttäjille

Jos Petja olisi kansanedustajaehdokas, äänestäisitkö häntä?
 

Teemaryhmä

Ruusun maku 2

Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena.

Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan.

Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa.

Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään.

Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät.

Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin.

Read more text
 
Ruusun maku 1

Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.

 

Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä.

Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni.

Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.

 

Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis.

Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä.

Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.

 

Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.

 

Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.

 

Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.

 

JATKUU...