SmallMediumLarge NarrowWideFluid
Sata sanaa vaatteista

Suosittu sarja miesten pukeutumisesta.

Kukin artikkeli näkyvissä rekisteröitymättömille vain seitsemän päivän ajan.

Kun sarja on pyörähtänyt läpi, se alkaa uudestaan, päivitettynä.



Rami
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 90

Materiaalitietoa: Rami

Mitä se on?

Rami (Boehmeria nivea), yleisesti tunnettu nimillä Kiinan ruoho, valkoinen rami, vihreä rami ja Rhea, on yksi niistä kasveista, joiden varresta voidaan valmistaa tekstiilikuituja.

Rami on sitkeä monivuotinen kasvi ja kuuluu Urticaceae eli nokkosten heimoon, joka voidaan korjata jopa 6 kertaa vuodessa. Se tuottaa useita maanalaisia juurakoita ja kykenee tuottamaan satoa 6-20 vuotta. Kuoressa olevat kumien ja pektiinien vuoksi kuitu on käyttökelpoista vasta kemiallisen käsittelyn jälkeen

Todellinen rami tai "Kiinan ruoho" tunnetaan myös nimellä "valkoinen rami” ja alkuperältään Kiinasta. Sen lehdet ovat suuret ja sydämenmuotoiset , pehmeästi pykäläreunaiset ja alapinnaltaan valkeakarvaiset, joka antaa sille hopean hohteen.

 

Boehmeria nivea var. tenacissima, tunnetaan nimellä "Vihreä Rami" tai "Rhea".Sen uskotaan olevan peräisin Malaijin niemimaalta. Sen pienemmät lehdet ovat vihreät alapinnaltaan ja se sopii paremmin trooppiseen ilmastoon.


Rami on yksi vanhimmista tekstiilikuiduista. Sitä käytettiin muumioiden käärinliinoissa Egyptissä vuosina 5000 - 3000 eKr., ja on viljelty Kiinassa jo vuosisatojen ajan. Tärkeimmät tuottajamaat ovat nykyään Kiina, Brasilia, Filippiinit, Intia, Etelä-Korea ja Thaimaa.

Vain pieni osa ramista on saatavilla kansainvälisillä markkinoilla. Japani, Saksa, Ranska ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat tärkeimmät ostajamaat, muu tuotanto käytetään tuottajamaissa.

Ramikuitu on hyvin kestävä, on puhtaan valkoinen ja omaa silkkisen kiillon. Joissakin lähteissä sille ilmoitetaan kahdeksan kertaa suurempi vetolujuus kuin puuvillalle ja seitsemän kertaa suurempi kuin silkille.Kuitenkin toisissa lähteissä vetolujuuden ilmoitetaan olevan saman suuruinen kuin puuvillalla, pellavalla ja hampulla. Erojen taustalla voi olla tuotantoerässä, -alueessa, kosteudessa ja muissa mittausolosuhteissa olevat poikkeamat.

Rami voi kasvaa 1 - 2,5 metriä korkeaksi. Sopiva ilmasto on tärkeää kasvulle, ja olosuhteiden tulisi olla lämpimät ja kosteat ja vuotuinen sademäärä vähintään 1000 mm. Vanhemmat kasvit sietävät kuivuutta ja pakkasta, mutta kasvu kuitenkin kärsii niistä jonkin verran. Rami voi voimakkaasti viljeltynä köyhdyttää maaperää.

Julkaistu : Tyyli ja design, 100 sanaa vaatteista
PDF
Käyttäjän arvio: / 1
HuonoinParas 
11.01.2010, 00:34
 
Kävelykeppi
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 140

Kävelykeppi on relikti, jonka takana on vanha määräys, jonka mukaan porvarit eivät saa kulkea miekan kanssa.
Koska kuitenkin tämä nousukasluokka halusi suojella omaisuuttaan, toiset jopa perhettään, he aseistautuivat tukevalla kepillä.

Olojen rauhoittuessa ja säätyerojen kaventuessa kepistä tuli samanlainen välttämätön osa miehen pukeutumista, kuin käsineistä ja hatusta.

Niin kuin kaikessa elämän kauniissa turhuudessa, keppien koristelulla ja työn hienoudella ei tunnu olevan mitään rajaa. Kalleimmat kepit mitä olen pitänyt kädessäni, ovat olleet laatukellojen hintaluokissa, ja niissä ollut jalometalliupotuksia, norsunluukaiverruksia ja sisään rakennettuja optomekaanisia laitteita.
Julkaistu : Tyyli ja design, 100 sanaa vaatteista
PDF
15.07.2009, 13:10
 
Burberry
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 155

Burberry on eräs maailman kuuluisimmista tuotemerkeistä vaatetuksen alalla, ja se on muodostunut eräänlaiseksi käsitteeksi, kiitos Walesin Ruhtinas Edwardin, joka kyseli päällystakkiaan: “Saanko burberryni?”

Yrityksen on perustanut 1856 Thomas Burberry ja se erikoistui jo 1870-luvulla ulkoilu- ja vapaa-ajan kalastajien päällystakkeihin.

1880-luvun lopussa he saivat patentin vettä hylkivälle gabardiinilleen ja tämä oli heidän maineensa perusta. Tämä materiaali oli oikeastaan myös avain siihen päällystakkimalliin, joka on sitten ollut mm. popliinitakkien perusmalli noin 80 vuoden ajan.


Julkaistu : Tyyli ja design, 100 sanaa vaatteista
PDF
Käyttäjän arvio: / 2
HuonoinParas 
06.06.2009, 11:00
 
Chesterfield
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 140

Stanhopen Todella Kunnianarvoisalla perheellä on ollut mitä arvokkain merkitys länsimaisen herrasmiehen tyyliin. Heidän perheensä on tuottanut kaksi merkittävää muotoiluobjektia.

Kuuluisampi niistä on 1700-luvulla luodut chesterfield-kalusteet, joista olenkin kirjoittanut aikaisemmin.

Toinen merkittävä muotuiluluoma on miesten kaupunkipäällystakki, villakankainen chesterfield-takki.

Julkaistu : Tyyli ja design, 100 sanaa vaatteista
PDF
04.06.2009, 11:00
 
Baretti ja baskeri
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 160

Baretti on miesten päähineistä harvinaisimpia ja hyvin usein rahvas sekoittaa sen baskeriin. Se on suunnilleen sama asia kuin sotkea Walesin Ruhtinaan ruutu ja tartan toisiinsa.

Baretti on joko neulottu, huovutettu, kankaasta tai nahasta, toisinaan myös turkiksesta valmistettu pyöreä, pehmeä tai puolipehmeä päähine, jossa on alaosassaan pään suuntaisesti nouseva “jalka” ja joka sen jälkeen levenee jonkin verran, muuttuakseen leveän, litteän pussin kaltaiseksi yläosaksi.

Baskeri on Suomessa vielä barettia harvinaisempi miesten päähine, mutta maailmalla sitä voisi pitää jonkinlaisena ranskalaisuuden symbolina kusenkatkuisen ilman tavoin.


Julkaistu : Tyyli ja design, 100 sanaa vaatteista
PDF
03.06.2009, 11:00
 
Bonjour
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 143

Bonjour on näitä aikaisemmin miehen perusvaatetukseen kuuluneita pukuja, joiden käyttö on likimain kadonnut, mutta on hieman elpynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Se on kuitenkin muuttunut pelkästään erikoistilanteissa käytettäväksi juhlapuvuksi, jolla halutaan korostaa tilaisuuden erikoisluonnetta. Kuitenkin vielä ennen viime sotia tätä saattoi nähdä herrasmiesten päällä, ennen kuin tuli aika vaihtaa päälle lounaspuku.

Tämä puku on Fantasy Waistcoatin, hääpukuja myyvän yrityksen mallistoa ja on perinteisestä poikkeava.

Bonjouria näkee nykyään lähinnä häissä, mutta kun maarahvas yrittää jäljitellä ihmisten tapoja, saattaa sitä sitten nähdä iltahäissäkin, vaikka, kuten nimestäkin huomaa, kyseessä on juuri aamupäiväpuku.

Alkuperäinen bonjour oli leikattu niin, että rinnanympärys oli taatusti suurempi kuin vyötärö, jos ei muutoin ollut, laitettiin takkiin toppausta.

 

Klassinen yksityiskohta on kauluskäänteessä oleva silkkikangas, joka ei ulotu reunaan asti, vaan jää tuuman päähän reunasta, mutta tämä ei ole välttämätöntä.


Julkaistu : Tyyli ja design, 100 sanaa vaatteista
PDF
03.06.2009, 11:00
 
Aluspaita
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 149

Samalla tavalla kuin miehellä on housujensa alla alushousut, on miehellä paitansa alla aluspaita. Lapset, savolaiset ja eräät teini-ikäiset pitävät kirjavia tai värikkäitä, jopa iskulausein ja kuvin koristeltuja aluspaitoja päällipaidan tapaan näkyvillä jopa kantakaupungin alueella.

Miesten kesäaluspaita on lyhythihainen tai hihaton, joko umpinaista tai verkkomaista neulosta oleva hihaton tai lyhyt hihallinen paita.

Lapsia ja lastenmielisiä varten valmistetaan erikseen tuollaista aluspaitaa, joiden päällä ei ole tarkoitus laittaa päälipaitaa. Monasti tuollainen T-paidaksi kutsuttu alusvaate on värillinen tai se kuvioitu jollakin iskulauseella tai kuvalla.

Julkaistu : Tyyli ja design, 100 sanaa vaatteista
PDF
02.06.2009, 11:00
 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Seuraava > Loppuun >>

JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL

Login Form

Kommentointi ja eräiden artikkelien lukeminen edellyttää sisään kirjautumista.



Kysely käyttäjille

Jos Petja olisi kansanedustajaehdokas, äänestäisitkö häntä?
 

Teemaryhmä

Ruusun maku 2

Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena.

Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan.

Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa.

Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään.

Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät.

Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin.

Read more text
 
Ruusun maku 1

Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.

 

Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä.

Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni.

Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.

 

Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis.

Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä.

Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.

 

Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.

 

Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.

 

Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.

 

JATKUU...