SmallMediumLarge NarrowWideFluid
...Oseaniassa
Tissejä pyörillä
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 135
Aucklandin keskustassa oli tänään vuotuinen 'Boobs on Bikes' kulkue, joka on kaupungin hyväksymää, julkiseksi mielenilmaukseksi naamioitua mainontaa tulevan viikonvaihteen Erotica-expoon (kutsuvat sitä täällä 'elämäntyyliexpoksi'). 30 enemmän tai vähemmän luonnollista rintaparia matkasi pääkadun, Queen Streetin, päästä toiseen moottoripyörien parikoilla ja muilla motorisoiduilla kulkuneuvoilla. Kulkueessa näkyi myös ilotalojen ja seuralaispalvelujen mainosteipattuja peräkärryjä – täällä prostituutio on sallittua liiketoimintaa.
Julkaistu : Matkalla jossakin..., ...Oseaniassa
PDF
25.08.2008, 11:00
 
Vessajuttuja vasemmalta
Kirjoittanut Mari Pettersson,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 140

MuotoiluhuussiKun saavut Uuteen Seelantiin, kaksi suurimpia haasteitasi tulee olemaan tien ylittäminen turvallisesti ja autolla ajaminen – ellet ole tottunut vasemmanpuoleiseen liikenteeseen.

Aucklandin keskustassa ei sinun niinkään tarvitse pelätä katujen ylitystä, koska liikennevalot hoitavat hommansa oikein hienosti – kun vaan kaikki kuskit niita tottelisivat! Onpa täällä myös muutama risteys, jonka voi ylittää 'diagonally', ihanniinku Turuus (muistaakseni).
Julkaistu : Matkalla jossakin..., ...Oseaniassa
PDF
14.08.2008, 11:00
 
Floraa Panmuressa
Kirjoittanut Mari Pettersson,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 141
Moni kasvi, josta Suomessa saa nauttia vain ruukkumuodossa, kasvaa täällä villinä ja vapaana.
 
Ohessa muutama kuva ihan vaan meidän pihalta.
Hortonomit osaavat varmaan heti sanoa, mitä lajikkeita on kyseessä.
Olin ihmeissäni, kun yksi päivä huomasin, että talon juuressa kasvaa joulutähtikin!
Julkaistu : Matkalla jossakin..., ...Oseaniassa
PDF
Käyttäjän arvio: / 1
HuonoinParas 
01.08.2008, 13:30
 
Juuri kun pääsin sanomasta...
Kirjoittanut Mari Pettersson,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (1 ääni)
Suosikki 135

Juuri kun kerkesin edellisessä Kia Ora kirjoituksessani kertomaan, kuinka säätiedotuksissa ollaan opetettu katsojia sanomaan maoriksi että 'aurinko paistaa', tänne onkin yllättäen kuulemma tulossa vuosikymmenen myrsky huomenaamuna klo 6 .

Myrsky on paraikaa liikkumassa Australian etelärannikolta tännepäin ja tuo mukanaan järkyttaviä, yli 110 km/h puhaltavia tuulia, korkeita aaltoja ja sairasta sadetta. Kuulemma kaikki irtonainen pitäisi siirtää sisätiloihin, varsinkin kotieläimet.

Julkaistu : Matkalla jossakin..., ...Oseaniassa
PDF
Käyttäjän arvio: / 2
HuonoinParas 
25.07.2008, 14:27
 
Kia Ora!
Kirjoittanut MariJ,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 142
Tämä viikko on NZ:ssa maori-kielen viikko. Televisiossa ja radiotaajuuksilla viljellään paljon peruskielitriviaa, joten tämänhetkiset turistit oppivat paljon hyödyllisiä fraaseja jo paljon ennen kuin pääsevät matkakohdettaan kunnolla tutkiskelemaan.

Kansallisten kanavien säätiedotuksissakin opetetaan, miten aurinko paistaa maoriksi, ja sanomalehdissä valmistetaan rugbyfaneja viikonlopun Australia-AllBlacks matsiin:
"Kahore he take o te taupuru o Ahitereiria, engari he pai tonu te papamuri" (Australia have a useless scrum but pretty good backs).

Täällä törmää suomalaisilta kuulostaviin sanoihin yhtä mittaa. Alla ihan vaan muutama maistiaisiksi:

- Takapuna (kaupunginosa Aucklandin pohjoispuolella Norh Shoressa)
- Kura (Japanilainen ravintola Queen Streetilla)
- Namu (joki)
- Hororata (paikkakunta ja joki)
- Kai ('ruoka' maoriksi)
- Kaihu (paikkakunta ja joki)
- Kaikoura (kaupunki)
- Kaipipi (lahti)
- Karukaru (joki)
Kauri (suuri puulaji 'Agathus Australis')
Koira (maori-kielellä: it is that, that is, those are)
Kumara (lantun tapainen perunamainen vihannes)
Makuri (joki)
NAAMA (National Association of Ancient and Medieval Arts)
Ohikaiti (joki)
Oho (joki)
Pakeha (valkoihoinen, ei maori-syntyperää)
Pihipihi (lintulaji)
Poroporo (kasvi, joki)
Punakaiki (paikka, joki)
Rata (puulaji)
Toitoi (heinälaji)

Juhlistaakseen maori-kielen viikoa, valtio on juuri julkaissut ensimmäisen maorikielen webbisanakirjan, I-Papapkupu:n. Jos haluatte tutustua tarkemmin maorikielen tutunkuuloiseen mutta kummalliseen maailmaan, käväiskää sivulla http://www.korero.maori.nz/forspeakers/patakakupu ja kirjoittakaa kenttään jotakin – ja painakaa 'rapua'! LOL
Julkaistu : Matkalla jossakin..., ...Oseaniassa
PDF
25.07.2008, 14:00
 
Julkisia havaintoja Aucklandin liikenteestä
Kirjoittanut Mari Pettersson,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 136

Julkisia havaintoja Aucklandin liikenteestä

Aucklandin keskustassa pääsee ympäriinsä Link-bussilla, joka kiertää tasarahaista rinkiä $1.60:lla, menipä sitten yhden pysäkinvälin tai '360 astetta' (huom. täällä desimaali erotetaan pisteellä ja tuhannet pilkulla). Ja on täällä luontoystävällinen hybridi-sähköbussinkin, joka hoitaa samaa hommaa pienemmässä mittakaavassa ihan ilmaiseksi. Lisäksi busseja kulkee lähiöihin sieltä sun täältä, usean operaattorin tarjoamana. Harmi vain, että täällä ei vielä ole seutulippuajattelua ja jokaisella firmalla on oma lippusysteeminsä. Eikä vaihto onnistu edes saman yhtiön kertalipulla bussista toiseen, koska lippu on voimassa vain siihen asti kun astuu bussista ulos. Minua tämä ei vaivaa, koska kuljen kaupunkiin yhdellä bussilla ja ostan aina kuukausilipun (NZ$95, 4 vyöhykettä, 10km keskustasta).

Julkaistu : Matkalla jossakin..., ...Oseaniassa
PDF
Käyttäjän arvio: / 3
HuonoinParas 
23.07.2008, 15:00
 
Mustaa valkoisella
Kirjoittanut MariJ,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 164

Uusi Seelanti, NZ, Aotearoa, the Land of the Long White Cloud... Maa, jossa rugby seisautaa sekä bisnekset että veret. Ihan niin kuin Suomen Leijonat, mutta täällä heitä palvotaan nimellä All Blacks. Niinpä NZ:ssa pukeudutaan mustiin muutoinkin kuin hautajaisissa, tai kun halutaan näyttää hoikemmalta.

Rugby on kiehtova peli. Varsinkin sen 5 ensimmäistä minuuttia ennen aloituspotkua. Hikeä puskevat, mustiin pukeutuneet muskelimiehet asettuvat vihollistiimin eteen vieri-vieren kolmeen riviin, puhisten ja silmiään pullistellen.
Julkaistu : Matkalla jossakin..., ...Oseaniassa
PDF
Käyttäjän arvio: / 5
HuonoinParas 
15.07.2008, 15:00
 


Login Form

Kommentointi ja eräiden artikkelien lukeminen edellyttää sisään kirjautumista.



Kysely käyttäjille

Jos Petja olisi kansanedustajaehdokas, äänestäisitkö häntä?
 

Teemaryhmä

Ruusun maku 2

Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena.

Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan.

Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa.

Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään.

Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät.

Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin.

Read more text
 
Ruusun maku 1

Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.

 

Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä.

Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni.

Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.

 

Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis.

Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä.

Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.

 

Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.

 

Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.

 

Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.

 

JATKUU...