Linjoilla nyt

Sivustolla on 57 vierasta 
SmallMediumLarge NarrowWideFluid
Tervetuloa Ihmiskuntaan
Matkakirjeitä Malagasta: Matka meren rantaan
Kirjoittanut Administrator,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 47

Alhambran jälkeen oli hieman outo olo.

Tiedättekö sellaisen tyhjän eloonjäämisen tunteen kun on juuri selvinnyt kiperästä paikasta?

Tämä oli sukua sille. Tiesi olevansa elossa, mutta sitten taas…tuntui jotenkin tyhjältä.

Ostimme piirakat joita söimme kävellessä keskussa bussibysäkille josta pääsisimme linja-autoasemalle.

Päivä alkoi painua jo mailleen kun istuimme bussissa, etelän nopeasti laskevan auringon jätettyä meidät vilistävään pimeään. Linja-auton ikkunasta tirkistämällä näki ne valtavat oliivipuutarhat, joita oli jo tulomatkalla katsellut. Hiljalleen, matkalla merta kohden, mieleen laskeutui outo levo.

Ei tyyneys, vaan kuin olisi ollut vaanimassa varmaa saalista. Fiilis oli hyvin mielenkiintoinen.

Puhelimme rauhallisesti, kerroimme yksinkertaisia, sanaleikkeihin perustuvia älyttömiä vitsejä, joitten viihde perustui siihen, ettei niissä taatusti ollut mitään naurettavaa.

Malagassa pistäydyimme kaupassa, hieman evästä ja sitten vielä kuppilassa vähän murua rinnan alle ja sitten pakkaamaan. Seuraavana aamuna lähtisimme kohden Sevillaa.

Julkaistu : Matkalla jossakin..., ...Euroopassa
PDF
10.04.2008, 09:58
 
Vallanmaku lapsen reidellä.
Kirjoittanut Administrator,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 32

Minulla on tapana aloittaa aina luentoni kertomalla että kommunistien hallitsemassa Romaniassa oli helpompi saada lupa haulikolle kuin kirjoituskoneelle.

Se kertoi siitä, miten paljon valta pelkäsi sanaa.

Petja puhuu poliittisesta pedofiliastaMutta haulikko on hyvä peli. Ei sitä pidä halveksia, vaikka valta kasvaakin kiväärin piipusta.

Eivät sen aikainen hallinto ollut täysin tyhmä, se oli vain paha ja väärässä.

Kun poika oli pieni, minä sanoin hänelle että opettele puhumaan.
Kirjoitus on puhutun kuva, mutta puheessa on mukana hetki ja aika, ja puhe hallitsee maailmaa ja kertoo minne kiväärin piiput on vietävä.

Minulla on täällä sarja kirjoituksia, jossa mietin sitä, mistä puhumme, kun puhumme seksistä.
Kaikki mitä sanotaan seksiksi, ei ole seksiä.
Se on valtaa.

Julkaistu : Eeppisiä kysymyksiä, Ja sitten toisaalta
PDF
09.04.2008, 09:04
LAST_UPDATED2
 
Koruja kammioistani 13: Juhlakalua
Kirjoittanut Administrator,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 31

Edellisessä sarjan postauksessa viittasin nimettömässäni olevaan spinelliin.

Tässä se nyt olisi.Petja spinelli
Sain sen lahjaksi vaimoltani, kun olimme olleet 15 vuotta yhdessä.

Julkaistu : Tyyli ja design, Muotopuoli
PDF
09.04.2008, 09:02
 
Nyt sitten ollaan kiltisti
Kirjoittanut Administrator,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 150

Silloin kun olin Duuni.net in päämoderaattori, ilmoitti käytettyjen autojen myyjä Leino, jolla oli Tuusulassa Dayrin niminen puoti, tiedättehän tyypin, sellainen jota on tapana kutsua “liikemieheksi”, mutta johon sanaan ei voi tekstuaalisesti ladata samaa merkitystä kuin sanallisesti, ostavansa minulle hamekankaan.

Oletan teidän tietävän mitä tarkoitan ja tiedätte miten “liikemies” lausutaan. Vähän samalla tavalla kuin “Leino”.

No eihän sitä hamekangasta koskaan kuulunut, vaikka laitoin hänelle mitat ja kerroin mitä laatua haluaisin.

No en minä kyllä ostaisi siltä mieheltä käytettyä autoakaan.

Miten hyvänsä, taas oli sitten ryhdyttävä toimeen itse. Olen huomannut että monet asiat sujuvat parhaiten itse, joten tästä syystä sitten olen vaatturi, kultaseppä, suutari, joka takoo puukkoja ja tekee keramiikkaa, korjaa sähkölaitteita, kaivertaa luuta ja tappaa talossa ja puutarhassa.

Julkaistu : Tyyli ja design, Vaatteet ja asusteet
PDF
09.04.2008, 08:58
LAST_UPDATED2
 
Matkakirjeitä Malagasta Espanjalaisia avioliittoja.
Kirjoittanut Administrator,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 30

Kerrottakoon tässä pieni sivutarina näistä Granadan kuninkaalliseen kappeliin haudatuista henkilöistä.

Ensiksikin tuo Isabelin ja Ferdinandin liitto oli tuolla toisaalla mainitun kardinaali Mendozan diplomatian ja juonittelun tulos. Sekä Kastiliassa että Aragoniassa oli sisäisiä ongelmia 1400-luvun puolen välin paikkeilla.

Aragonian Ferdinandista oli tullut yllättäen kruununperillinen kun hänen liki 40-vuotias veljensä kuolee 1461, kun Ferninand oli 10 vanha. Velipuolen kuolema ja asema Navarran kruununperillisenä aiheuttaa ulkopoliittisen kriisin, jonka vuoksi Aragonian on luovuttava Pyreneitten pohjoispuolella olevista osista ja Navarra siirtyy kuningatar Blankalle, joka elää vankina Kastiliassa.


Julkaistu : Matkalla jossakin..., ...Euroopassa
PDF
14.04.2008, 15:23
LAST_UPDATED2
 
<< Alkuun < Edellinen 581 582 583 584 585 586 587 588 589 590 Seuraava > Loppuun >>

JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL

Login Form

Kommentointi ja eräiden artikkelien lukeminen edellyttää sisään kirjautumista.



Kysely käyttäjille

Jos Petja olisi kansanedustajaehdokas, äänestäisitkö häntä?
 

Teemaryhmä

Ruusun maku 2

Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena.

Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan.

Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa.

Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään.

Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät.

Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin.

Read more text
 
Ruusun maku 1

Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.

 

Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä.

Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni.

Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.

 

Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis.

Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä.

Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.

 

Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.

 

Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.

 

Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.

 

JATKUU...