Linjoilla nyt

Sivustolla on 52 vierasta 
SmallMediumLarge NarrowWideFluid
Tervetuloa Ihmiskuntaan
Paholaisen asianajaja kysyy: Ja miksikäs ei?
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 7

Tässä on ollut puhetta minun mahdollisesta ehdokkuudestani eduskunvavaaleissa.

Mutta miksi ei?

Olen ollut sitä mieltä että viime kerta, edellisissä vaaleissa oli viimeinen kerta, mutta nyt ystäväni ovat puhuneet minua ympäri, niin, että olen sitten ottanut asian uudelleen harkintaan.

 

Ja siis miksi ei?

Yksi syy on tietysti se, että minulla on muutakin tekemistä.

Oma firma, joka elää juuri nyt erittän mielenkiintoista vaihetta.

Harkinnassa on tässä ollut myös se vaihtoehto, että lähtisin vielä opiskelemaan.

Ja sitten on keskiäkäisen miehen kiinnostus öllötellä ja kuunnelta lasten lasten naurua.

 

Mutta yhteiskunnallisesti sitten.

Olen 48-vuotias.

Julkaistu : Yhteiskunta ja historia, Eduskunta
PDF
29.08.2010, 18:29
 
Paidan valmistuksesta, mitä tehdään ennen kuin tehdään paita.
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 8

Tässä täytyy kertoa paidan valmistuksesta, mitä pitää huomioida.
Ensin on ns. tunnelmakuva, normaalisti.

Se tarkoittaa piirrustusta, jossa paita esitetään ihmisen päällä, niin että näkyy suunnilleen miltä pitäisi näyttää käytössä.
Tämän tunnelmakuvan perusteella tehdään kaksi asiaa.

Tasokuva, joka esittää paidan ikään kuin pöydälle levitettynä edestä ja takaa.
Tähän piirrustukseen merkataan kaikki tekniset yksityiskohdat.
Siihen myös merkitään poikkileikkauskohdat.
Sitten tehdään poikkileikkauskuvat, eli piirretään miten saumat ovat teknisesti toteutettu, missä on huolittelu, käytettäänkö nelilankakonetta, kuinka leveät ovat saumavarat, onko englantilainen vai mannermainen halkio, jne. Ja kaikki poikkileikkauskuvat piirretään muutoin luonnollisessa koossa, paitsi kankaat piirretään aina niin, että niillä on milli väliä. Näin esim. kauluksen poikkileikkauskuvasta tulee normaalisti yhdeksän milliä korkea.

Sitten toinen puoli on kaavoitus.
Vaate kaavoitetaan ensin ns. peruskokoon, joka yleensä miehillä on C-50.
C- tarkoittaa että rinnanympärys on mittataulukossa 12 senttiä enemmän kuin vyötärö ja luku tarkoittaa rinnanympäryksen puolikasta.

Tästä perusmallista sitten kuositellaan, eli muokataan se malli, mitä kuva esittää.
Eli jos vaikka olkakaaroke on sentin alempana, edessä kaksinkertainen nappilista,olkalinjaa pudotettu ja kaulussa mannermainen jalka.

Kun malli on kuositeltu, alkaa sarjonta.
Tämä tarkoittaa sitä, että piirretään kuositeltuun kaavaan ne lisäykset ja vähennykset, jotka ovat tarpeen eri kokoisiin malleihin.


Tässä vaiheessa sitten paita on melkein valmis tuotantoon.
Normaalisti mallimestarin työhön kuuluu vielä työjärjestyksen laatiminen ja mallikappaleen valmistus, joita saattaa olla kaksi.

Julkaistu : Tyyli ja design, Vaatteet ja asusteet
PDF
30.08.2010, 00:00
 
Olen paljon ajatellut paitaa.
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 10

Tässä on ollut melkoinen härdelli.

Kuukauden päästä pitäisi suorittaa mestarin tutkinto, samaan aikaan kositaan politiikkaan ja yritän käynnistää uutta verkkokauppaa.

 

Olen kiinnostunut vaatteista. Miesten vaatteista ennen muuta, jos kohta naisten vaatteissakin minua kiinnostavat ylettömystuotteet. Par'aikaa tuossa sivussa pyörii yksi naisten vaate, jotta jos se tulee tehtäväksi, siinä on kerroksittain silkkiä ja helmiä.

Vaatteet ovat monella tapaa kiinnostavia.

Yksi on niitten kulttuurillinen merkitys, psykologiselta kannalta.

Toinen on niitten kulttuurillinen merkitys taide-esineinä.

Paita voidaan nähdä myös teknisenä konstruktiona ja esim. eräätä modernin paidan yksityiskohdat ovat aikaisemmin olleet patentin suojaamia.

Ja tämä on asia, joka monasti unohdetaan.

Vaatteet voivat olla taidetta.

Julkaistu : Yrittäjyyttä ja bisnestä, Yritys toimintaan
PDF
27.08.2010, 09:06
 
Persutkin kosiskelevat
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 10

Mikä on kyllä hämmentävää.

Julkaistu : Eeppisiä kysymyksiä, Ja sitten toisaalta
PDF
27.08.2010, 09:19
 
Pyysivät kansanedustajaehdokas kanditaatiksi.
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 9

Enkä vielä oikein vastannut mitään.

Mutta periaatteessahan kyllä homma kiinnostaisi.

Julkaistu : Yhteiskunta ja historia, Eduskunta
PDF
26.08.2010, 23:05
 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL

Login Form

Kommentointi ja eräiden artikkelien lukeminen edellyttää sisään kirjautumista.



Kysely käyttäjille

Jos Petja olisi kansanedustajaehdokas, äänestäisitkö häntä?
 

Teemaryhmä

Ruusun maku 2

Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena.

Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan.

Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa.

Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään.

Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät.

Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin.

Read more text
 
Ruusun maku 1

Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.

 

Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä.

Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni.

Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.

 

Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis.

Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä.

Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.

 

Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.

 

Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.

 

Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.

 

JATKUU...