Linjoilla nyt

Sivustolla on 129 vierasta ja 1 jäsen 
SmallMediumLarge NarrowWideFluid
Tervetuloa Ihmiskuntaan
Siis voittehan te minulta kysyä, mutta...
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 5

Yksi privan laittanut tuttu yritti esittää minulle, että jos minä haluan menestyä vaaleissa, minun pitäisi... lässyttää.

Idea oikeastaan oli, että minun pitäisi käyttää poliitikoille tavanomaisia keppihevosia, köyhistä lapsiperheistä sotaveteraaneihin.

Homman nimihän on se, että minä olen liikkeellä minuna.

Ok. Minua imartelee se, että minua pyydettiin ehdokkaaksi, ja olisi hienoa päästä eduskuntaan, ja uskon että minulla kyllä olisi annettavaa siellä, mutta loppujen lopuksi, eduskunta tarvitsee enemmän minua kuin minä eduskuntaa.

Eli en minä ala jauhamaan paskaa sen vuoksi, että minä pääsisin ehdolle tai eduskuntaan.

Julkaistu : Yhteiskunta ja historia, Eduskunta
PDF
10.09.2010, 10:59
 
Onko meillä varaa Nokiaan?
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 5

Nokian Kallasvuon potku-uutinen toi mieleeni taas saman asian, kun ihmiset oitis aloittivat spekulaation siitä, siirtääkö Elop Nokian ulkomaille.

Suomi elää megaliittista kautta edelleen.

Suomi sai Kekkoslovakkian aikana megalomaniataudin, jossa Suomi palvoo suuruutta.

Metsäyhtiö ja Neste olivat aikoinaan esikuvia, ja kun Nokia kasvoi kaikkein suurimmaksi matkapuhelin valmistajaksi, olimme kaikki, minäkin jonkinlaisen hurmoksen vallassa.

Kuitenkin olen ollut kokoajan tietoinen siitä, että Nokian kokoinen yhtiö Suomen kokoisessa maassa on vaarallinen.

Julkaistu : Yrittäjyyttä ja bisnestä, Talouselää
PDF
10.09.2010, 09:32
 
Paskanjauhannasta ja muuta poliittista agendaa: Miksi?
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 6

Olen antanut luvan ja suostumuksen asettaa minut ehdokkaaksi vaaleihin, mutta tästä tulee sitten päätös ensikuun puolella.

Minulta on nyt sitten pyydetty jonkinlaista ohjelmajulistusta, jota nyt yritän tähän julkisesti jäsennellä.

 

Jos minun pitäisi kiteyttää poliittinen agenda muutamaan lauseeseen, niin yksi on "Stadi ensin".

Se on raflaava kiteytys, mutta tarkoittaa sitä, että tiheästi asutetun etelän, sen asutuskeskusten äänen on kuuluttuva selvästi ja sen on saatava sille kuuluva osuus ja asema.

 

Toinen lause voisi olla sitten "Suomalainen yhteiskunta perustuu koulutukseen, työhön ja yrittämiseen"

Tämän purkaminen onkin sitten laajempi juttu.

Ihan ensin työ. Kaikki hyvinvointi perustuu työhön! Kaikki.

Henkilökohtaisella tasolla se tarkoittaa, että kun ihmisellä on mielekästyö, hän voi hyvin.

Eli ihmisellä on oltava mahdollisuus työhön.

Toiseksi tarkoittaa sitä, että ihmisen on voitava tulla toimeen palkallaan. Tällä hetkellä on ihmisiä, joiden sekä työn laatu, että siitä saatava korvaus ovat epätyydyttäviä.

Vähintä mitä voidaan ajatella, on se, että ihminen kykenee tulemaan toimeen, elämään normaalia elämää palkallaan.

Julkaistu : Yhteiskunta ja historia, Eduskunta
PDF
09.09.2010, 11:06
LAST_UPDATED2
 
Laardi ei ole arvonimi.
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 5

Mikä helvetti siinä on, ettei jotkut asiat mene jakeluun?

Ja jos minä jotakin inhoan, on myötänolous...

Huomasin muutaman vuoden takaisen tutun muutaman kuukauden takaisessa lehdessä.

JA VATSA ROIKKUU VYÖN PÄÄLLÄ.

Kuvittelevatko miehet oikeasti, että jos vatsa roikkuu housun kauluksen yli ja laardi värähtää sitten siinä kävellessä, he näyttävät jotenkin laihemmilta?

Hänen entinen työnantajansa on käyttänyt rahaa silloisen henkilökuntansa kouluttamiseen, mm. edustustehtäviin, järjestämällä mm. pukeutumis- ja pöytätapakurssit.

Ilmeisesti maineenhallintakurssi olisi myös tarpeen.

Julkaistu : Tyyli ja design, Vaatteet ja asusteet
PDF
06.09.2010, 13:00
 
Asevelvollisuudesta ja tappamisen tarpeesta.
Kirjoittanut Petja Jäppinen,
Käyttäjien arvostelu keskiarvo    (0 ääni)
Suosikki 5

HS tänään "Vihreiden puoluesihteeriä Panu Laturia ehdotuksen saama tyly vastaanotto ei yllätä.

- Se johtuu aika paljon siitä, että armeijasta ja puolustusvoimista puhuminen on Suomessa vähän sellainen tabuasia. Kukaan ei oikein uskalla mitään merkittäviä uudistuksia sanoa, koska pelätään miten se vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Kaikki kuitenkin samaan aikaan tietää, että jotain on tehtävä."

Henkilökohtaisesti ja jälleen kerran, minä paskat nakkaan yleisestä mielipiteestä, mutta en todellakaan kannata asevelvollisuudesta luopumista.

 

Sodat eivät lopu maailmasta.

Ne voivat harvinaistua, ne voivat muuttaa luonnettaan ja ne voivat muuttua näkymättömiksi, mutta ne eivät lopu.

Suomen armeijan tehtävä on estää sota.

Realiteetti on se, että edelleen yksi, ja toimiva tapa estää sota, on ihmisten tappamisen uhka.

 

Tärkeä pointti on se, että asevelvollisuus on tärkeä demokratian tuki.

Sitten on se aines, joka hinkuaa armeijaan...

Julkaistu : Yhteiskunta ja historia, Eduskunta
PDF
06.09.2010, 10:38
 
<< Alkuun < Edellinen 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Seuraava > Loppuun >>

JPAGE_CURRENT_OF_TOTAL

Login Form

Kommentointi ja eräiden artikkelien lukeminen edellyttää sisään kirjautumista.



Kysely käyttäjille

Jos Petja olisi kansanedustajaehdokas, äänestäisitkö häntä?
 

Teemaryhmä

Ruusun maku 2

Margumada oli innoissaan saapuessaan Lännen Suurkuninkaan mahtavaan kaupunkiin ja ensikerran hän uskalsi kulkea selkäsuorana, sillä vaikka hän olikin pidempi lili kaikkia naisia, jotkut miehet olivat vielä häntä paljon pidempiä. Täällä ihmisten joukossa hän tunsi itsensä kauniimmaksi kuin koskaan, ja itsekseen hän hymysi monasti vanhan laulun kertosäkeelle kotipuolesta ”Tyttö vailla puolensadan, kosijoita on nyt koko maasta, ottajia olis kyllä”, sillä seuraavana keväänä hän täyttäisi 48 ja häntä pidettäisiin aikuisena naisena.

Kun suurlähettiläs sitten virallisesti otettiin perheineen vastaan hovissa oli Margumada suorastaan haltioisaan. Koko pitkän matkan valtaistuinsalin keskikäytävää seisoivat vartiossa suurkuninkaan keihäsmihet, joista lyhyimmätkin olivat hänen mittaisiaan.

Puolivälissä käytävää hän katsoi erästä keihäsmiehistä suoraan silmiin ja näki silmät, jotka olivat heleän siniset, kuin jäätynyt taivas, ja hiukset, joista muutama suortuva näkyi kypärän alta, olivat oudon keltaiset, kuin kultaa seassaan iltaruskoa.

Menarai seisoi kunniavartiossa kun idänkääpiöiden lähettiläs esiteltiin virallisesti hovissa. Kun Todella Kunnianarvoisa Lähettiläs lähestyi valtaistuinta keinuvin askelin, yllään kullalla ja lapis lazulillla koristeltu puku ja vyöllään koristeltu hopealeka. Suurlähettilään takana kulki vanhempi nainen, jonka puku oli vähintään yhtä loistavasti koristesteltu kuin lähettilään.

Mutta viimeisenä seurueessa kulki pitkä nuori nainen, jonka musta puku antoi hyvän pohjan hienoille kultavitjolle ja jonka sinisen mustissa hiuksissa kimmelsivät kultaisista neuloista sateenkaaren väreissä jalokivet. Naisen kasvot olivat kissamaisella tavalla sirot, nenä matala ja suora, huulet kapeat ja kaunismuotoiset, mutta suurimman vaikutuksen Menareihin tekivät silmät.

Tytön silmät olivat mustat, täysin mustat, kuin olemattomuudesta katsova sateinen yö ja mitään sellaista Menarei ei ollut koskaan nähnyt. Hän tunsi ihonsa viilenevän ja verensä kuumenevan. Tämän naisen vuoksi hän oli tullut etelään, ihmisten pariin.

Read more text
 
Ruusun maku 1

Silloin, lopun aikojen alussa, kun vanha maailma oli käymässä jo vanhaksi ja sen unet kävivät ohuemmiksi, kaksi nuorta rakastui, niin kuin nuorilla on ollut tapana rakastua kaikkina aikoina ja vielä niitä ennenkin.

 

Tyttö, Margumada, oli omalla tavallaan kaunis, mutta omiensa parissa häntä ei suurena kaunottarena pidetty, sillä hänen leukansa oli liian kapea silmät kovin etäällä toisistaan ja sitä paitsi ja ennen kaikkea; tyttöhän oli aivan liian pitkä, oikea jätti, pidempi kuin kokuaan kotiseutujensa miehistä ja täsmälleen kuusi jalkaa pitkä.

Tytön isä oli suurta sukua, kuninkaan sisarenpoika, eikä äidinkään omaisia pitänyt väheksyä, sillä hän oli oikea sotaherra ja paroni.

Kun tytön kuusi sisarusta olivat jo naimisissa, mutta tälle nuoremmalle, jättitytölle ei löytänyt sulhasta, arveli työtön isä että tyttö voisi olla onnellisempi vierailla mailla ja pyysi enoltaan , josko hä voisi lähteä lähettilääksi Lännen Suurkuninkaan hoviin.

 

Poikakin oli oivallista sukua, metsäparonin seitsemäs poika, äitinsä puolelta kuninkaallista verta. Hän oli nimeltään Menarei ja oikeastaan liiankin kaunis.

Varreltansa ja voimiltansa vain oli kovin vähäinen, ja vaikka hän teki kaikkensa korvatekseen puutteensa muutoin, niin ei hänestä ollut kantamaan edes isänsä kilpeä, puhumattakaan että olisi jaksanut heiluttaa tämän sotatapparaa, samalla tavoin kuin isänsä.

Vaikka Menareissa oli puutteensa, oli yksi asia, jossa hän voitti kaikki naapurinsa. Pienenä, keveänän ja sirona, hän oli kotiseutujensa ainut mies, joka saattoi ratsastaa ja näin hänestä tuli kotitanhuviensa ensimmäinen ratsumies.

 

Vaikka elämä tuntui jotenkin sujuvan, hän ei kuitenkaan ollut onellinen, vaan tunsi epämääräistä ja surun sekaista kaipuuta jonnekin, jota ei osannut määrittää sen tarkemmin.

 

Kun Menarei sitten täytti 65-vuotta, hän pyysi isältään lupaa lähteä maailmalle, ja etsiä onneaan vierailta mailta. Äiti pyysi serkultansa kuninkaalta suosituskirjeen ja osti pojalleen muutaman hyvän gamarilaishevosen.

 

Muutaman vuoden Menarei vaelteli, ennen kuin asettui suurkuninkaan palvelukseen, ja palveli hovin turkoosinuttuisissa keihäsmiehissä.

 

JATKUU...